|
|
OTA MINUT SYLIISI
Ota minut syliisi illalla,
kun tuuli on tauonnut
ja hiljaisuus laskeutunut vuorille,
kyliin.
Ota minun sydämeni kämmenellesi
ja
valvo kanssani sumuinen ilta aamuun.
Sillä ihanat ovat sinun kätesi,
suloinen sylisi silkki.
Äänesi valossa kukkii taivas
ja pimeys väistyy auringon tieltä,
maalaten pilviin nimeäsi.
©
Auli Happonen
RAKKAUDEN SUOJASSA
Irtosi ajatus.
Valaisi taivaan.
Kylmiltä sanoilta
katosi
kaiku.
Katkeaa vihan valta,
suru rauhan rakentaa.
Vain rakkauden suojassa
sydän levon saa.
Ihminen avun.
© Auli Happonen
ELÄMÄ VIRTAA
Syksyn
huuruisilla seinillä
aran valon
haihtuva lämpö.
Väsyneiden
kasvien nukahtaneet varret
käpertyneinä
maan syliin.
Hengitän
uusia tuulia,
kuulakkaan
päivän raikkaita värejä.
Elämä
virtaa tässä,
silmieni edessä.
Pysähtymättä se
jatkaa matkaa,
ei katsele
taaksepäin.
Siinä mukana
myös sinä ja minä.
Haaveinemme,
odotuksinemme.
Vain
pienen hetken.
Palelevin
varpain,
tyhjin käsin.
Elämän
muokattavina.
Herramme hyvässä
hoidossa.
© Auli Happonen
NIIN PALJON
NÄEN, KUULEN
Niin paljon
lämmintä tuoksua,
ulos kuorestaan
kaivautunutta
hellyyttä.
Kukkien painosta
taipuvia oksia,
villikukkaniittyjä.
Ne murtavat
auki sydänten
lukitut huoneet.
Laskevat
vapauteen haudatut
haaveet.
Harmaita
lintuja näen.
Surun tummia
runkoja.
Liian paljon
pakkopaitoihin
padottuja
tunteita.
Kuuntelen,
katselen toivon
aamuja,
odottavia
päiviä.
Ikävästä
huokailevia iltoja.
-Laula
minulle untesi unelmat.
© Auli Happonen
KUUNTELEVAT
SEINÄT
Raotin huoneeni
ovea
ja huomasin
kuinka seinät kuuntelivat.
Huokauksen,
kyynelen
putoamisen,
kuiskaavan rukouksen
ja jopa
yksinäisen sydämen lyönnit,
kaikki ne
tulivat kuulluiksi.
Mitä tarinoita
seinillä olisikaan
kerrottavinaan,
jos ne osaisivat puhua?
©
Auli Happonen
Lisää runoja sivulla
VIIKON SANA JA RUNOT.
|
KYLMÄ KATU
Kuun kaukainen katse
kasvoillani,
yön kylmettämää katua
kävelen.
Talvi on kaatumassa
syksyn niskaan.
Sormenpäissä sen
tunnen
ja kaikkialla.
Pihamaallakin nukkuu
routa.
Syvällä jossain,
mieleni maisemassa,
kukkii vielä kesä.
Aurinkorantojen
huojuvat kaislat.
Omenapuiden tuoksuvat
kukat.
Paljain
jaloin metsätietä kuljin.
Avoimin mielin sen
ääniä kuuntelin.
Tänään, tässä yössä palelen.
Käsiesi lämpöä
tarvitsen.
© Auli Happonen
ELÄMÄN ILOA
Katsoin taivaalle ja
näin pilven,
jota kesältä tuoksuva
tuuli kantoi.
Se kantoi myös ajatukseni ylös
mustasta maasta,
kohti korkeuksia.
Vei suruni taivaaseen,
toi iloni takaisin.
Sen ilon,
jonka sinä voit nähdä
kasvoillani,
kun katsot minua
ystäväni.
Sen ilon,
Jonka minä voin nähdä
kasvoillasi,
kun katsomme toisiamme
ystäväni.
Elämäniloa se on!
Sillä sydämeni haluaa
uskoa,
että en ole yksin
tänään,
että emme jää yksin
huomennakaan.
Uskothan niin!
© Auli Happonen
sanajarunontuoksu
sananjarunontuoksuvaa
|
