|
|
- Lain alta laupeuteen
KAIPAAN SINUA SALAA
Pilvi liikkuu,
veden virta vaeltaa.
Tunnen poskillani
auringon sata kultaista suudelmaa.
Silmäkulmassa välkehtivä kyynelkin
kuivaa,
katoaa,
mutta kaipaan sinua silti salaa.
© Auli
Evankeliumiteksti: 14. sunnuntai Helluntaista, Lähimmäinen
(Ensimmäinen vuosikerta): Luuk. 10: 25-37 (1938
käännös)
Ja katso, eräs lainoppinut
nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää
tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Niin hän sanoi
hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" Hän vastasi
ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi
ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi,
ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se,
niin sinä saat elää". Mutta hän tahtoi näyttää olevansa
vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun
lähimmäiseni?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi
Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat
hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet
puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki
hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille
paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen,
joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän
armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja
vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei
hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin
kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja
mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. Kuka
näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka
oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se,
joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".
Jaakob: Kiitos, Auli rakas. Tämä kertomus
rakkauden kaksoiskäskystä, sehän on myös Markuksen evankeliumin
kahdennessatoista luvussa ja Matteus kakskakkosessa. Mutta laupias
samarialainen, se löytyy ainoastaan lääkäri Luukkaan kertomasta
evankeliumista.
Auli: Jeesus kertoi tämän kertomuksen
laupiaasta samarialaisesta, kun lainoppinut kysyi, kuka on lähimmäinen.
Nyt minä kysyn, Jaakob, sinulta, että miten sinä määrittelet, että kuka
on meidän lähimmäinen?
Jaakob: No, jos lähdetään tästä, mikä oli
juutalaisten mielipide siitä, kuka on lähimmäinen, myöskin tämän
nuorukaisen, joka esitti kysymyksen, niin siihen ei kuulu muut kuin
israelilaiset, tai Juudean kansalaiset, siis esimerkiksi samarialaiset
eivät olleet lähimmäisiä, saati sitten ”gojim”, niinkuin hepreaksi
sanotaan, pakanat, elikä muut kansat, mitä he tunsi tuohon aikaan, niin
he eivät olleet siinä lähimmäiskäsitteessä mukana. Mutta nykyisessä
globaalissa maailmantilanteessa, niin kyllä sanoisin, että lähimmäinen
on ihan globaalisti kuka tahansa ihminen, joka meille tästä maailmasta
löytyy, globaalisti mistä tahansa, niin kaikki ihmiset ovat meidän
lähimmäisiämme ja heitä kohtaan meidän tulee olla laupiaita Jeesuksen
esimerkin mukaisesti.
Auli: Aivan. Minä ajattelen näin, että
meidän on yleensä hirveän helppo olla lähimmäinen mukaville ihmisille,
meidän ystäville, tutuille, helpoille ihmisille, mutta kun tulee joku
vaikea ihminen, joka ei ole hirveän helppo, ja esimerkiksi nämä
maahanmuuttajat ja tällaiset turvapaikan hakijat, niin jopa siinä
tuleekin sellainen, että pitää miettiä, että mikä asenne minulla on
heihin. Ja kuitenkin Jeesuksen mielen mukainen lähimmäisyys on sitä,
että me ollaan laupiaita myös heille ja kaikille ihmisille. Koska
laupeus on rakkautta ihan samalla tavalla kuin anteeksiantaminen,
auttaminen, sääli, myötätunto, kaikki hyvän tekeminen on laupeutta eli
rakkautta.
Jaakob: Se laupeus voi olla sen verran
vieras sana ihmisille, mutta sähköraamattu on niin kätevä, että sieltä
löytyy sanakirjat ja tietosanakirjat samalla. Avasin tämän
CD-Perussanakirjan, niin täällä laupias määritellään tällälailla: ”rakastava ja anteeksiantava, lempeä, lempeästi
auttava, hyväsydäminen, säälivä, armias, armelias, armollinen,
armahtava”. Ja esimerkkilauseena: ”Laupias
ja armahtavainen on Herra”. Siis vanhan testamentin puolelta
(Psalmi 103:8).
Auli: Aivan. No sitten olen miettinyt
sitä, että mikä estää meitä olemasta laupiaita ja estää olemasta hyviä
lähimmäisiä – meidän lähimmäisille – ja sieltä mielestäni löytyy, että
meillä on ennakkoluuloja, meillä on pelkoja, itsekkyyttä, meillä on
kova sydän, kovasydämisyyttä löytyy, laiskuutta jopa, ylpeyttä ja niin
edelleen. Tässä minulle tulee mieleen, että ei sanoissa, vaan teoissa
tulisi näkyä tämä meidän lähimmäisenrakkaus.
Jaakob: Tämä oli tosi hyvä luettelo, minkä
luettelit nykyajan perspektiivistä. Mutta näille papille ja
leeviläiselle oli muitakin syitä, ja ne tulivat sieltä Mooseksen laista
ja perinnäissäännöistä. Pappi eli Aaronin jälkeläinen, niin jos hän
kosketti sairaaseen taikka kuolleeseen – kuolleet olivat kaikkein pahin
– niin silloin hän saastui, tuli saastaiseksi, ja sitten oli tietyt
puhdistusmenot, joihin kuului kaikenlaisia eläinuhreja jopa ja muuta
sellaista. Ja sitten tuolla leeviläisellä, joka oli siis Leevin
jälkeläinen, varmaan hänkin oli ollut juuri ennen tätä kertomusta
tekemässä temppelipalvelusta siellä ylhäällä Jerusalemissa ja hän tuli
”alas” Jerikoon sieltä, niin hänellä oli sitten vähän lievemmät
puhdistusmenot, jos hän esimerkiksi sattui koskemaan kuolleeseen. Ja
tämä uhri siellä tiellä, ei hänestä tietänyt, oliko haavoittunut vai
kuollut, ja se kuolleeseen koskettaminen olisi ollut molemmille suuri
onnettomuus juuri sen lain ja perinnäissääntöjen takia. Tässä on
meillekin varoitus siitä, uskoville, että ei se lain alle meneminen, se
ei ole hyvästä, koska se estää Jeesuksen rakkauden toteutumisen.
Auli: Näin on. Ja jotenkin tässä on ehkä
hyvä muistaa sellainen muistisääntö, että se mitä minä tahdon ihmisten
tekevän minulle, niin minä tekisin samoin heille. Uskon, että se olisi
hyvä määritelmä siitä, että muistan, kuka on minun lähimmäinen ja mitä
lähimmäiselle tulee tehdä.
Jaakob: Mennään vielä rukoilemaan tätä
asiaa. Kiitos Jeesus, että tulit maan päälle ja opetit meille niin
monta tärkeää asiaa. Herra, tee meistä kuten tämä laupiaasti
käyttäytyvä samarialainen, hänenkaltaisiaan ihmisiä, että voisimme
Sinun tuoksunasi osoittaa Sinun rakkautta, Pyhä Henki, Pyhältä Hengeltä
tulevaa rakkautta niin, että se heijastuu kaikkialle meidän
ympärillemme. Jeesus juutalaisen nimessä aamen.
Laulu: Onpa taivaassa
tarjona
Onpa
taivaassa tarjona lapsillekin,
jotka
Jeesusta rakastavat,
kultakruunut
ja valkeat vaattehetkin
harput,
joilla he soittelevat.
Kadut
kaikki on puhtaasta kullasta vaan.
Niitä
enkelten kanssa he käy.
Siellä
Jeesuksen kasvoja katsellessaan
valo
loistaa, mi täällä ei näy.
Osa
autuas on, osa autuas on,
ilo
lasten on lausumaton.
Kerran
taivahassa, kotikaupungissa,
osa
autuas lapsilla on.
Kodin
Herra suo pienille ystävilleen
elon
taival kun jäänyt on taa.
Kultakruunut
ja kantelet soittimikseen,
Lumivalkeat
vaatteet he saa
Siellä
istuvat riemujen lähtehillä,
elon
leipää he nauttia saa.
Poissa
yö, poissa kuolema häiritsevä,
siellä
valkeus on hohtavaa.
Kyllä
tallella on, kyllä tallella on,
Kyllä
lapsille tallella on.
Siellä
taivahassa, kotikaupungissa
Ilo
autuas lapsilla on.
Elon
lähteellä heidän hän istua suo.
Elon
puusta he riemulla syö.
Isän
kirkkaus yllensä loistetta luo.
Poissa
pelko on, kuolema, yö.
Pyhän
istuimen ääreltä kristallinen
joki
virtaa, ja siitä he juo.
Ilovirtensä
soi ylen onnellinen;
he on
päässeet jo Jeesuksen luo.
Osa
autuas on, osa autuas on,
ilo
lasten on lausumaton.
Kerran
taivahassa, kotikaupungissa,
osa
autuas lapsilla on.
© Tuntematon amerikkalainen, tuntematon
|
|
