|
|
-
Rakkausasteikko
LÄHEISYYDESSÄ ETÄISYYS
Sinun taivaallesi mahtuvat
sanojen kaikki läheisyys,
niiden loiste ja etäisyys.
Veret seisauttava totuudellisuus
ja kuin vasten kasvoja sylkäisty
tarkoituksettomuus.
Vain rakastunut sielu sen muistaa:
Kerran ollut on aina olemassa.
© Auli
Evankeliumiteksti: 3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima), Ansaitsematon
armo
(Kolmas
vuosikerta): Luuk. 17: 7-10 (1938 käännös)
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos jollakin teistä on
palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän
tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano
hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä
aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Ei kaiketi
hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin
myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä,
sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen,
minkä olimme velvolliset tekemään'."
Tekstissä puhutaan palvelijasta ja palvelemisesta. Kuka palvelee ja
ketä? Meidän maailmassamme usein on niin, että ne joilla on valtaa ja
rahaa voivat käskyttää muita ja laittaa ihmisiä palvelemaan itseään tai
tarkoitusperiään. Maapallolla on eriarvoisuutta, vaikka emme sitä
tahtoisikaan. Jumalan silmissä kuitenkin jokainen ihminen on
samanarvoinen. Hän rakastaa meitä kaikkia, eikä laita mihinkään
arvoasteikkoon.
Itse asiassa Jumalan ajatus palvelemisesta on jotain ihan muuta
kuin miten maailman ihminen sen usein ymmärtää. Palveleminen on armon
ilmentymä. Kuulit oikein. Jumalan suuresta armosta ihmistä kohtaan
lähtee kaikki. Armo on kaiken elämän perusta. Miten sitten palveleminen
liittyy armoon? Jumalan sanan ja Hänen tarkoitusperiensä kautta
palveleminen ja armo liittyvät saumattomasti yhteen. Tulet huomaamaan
sen tämän puheen aikana.
Armoon ei liity mitään alistamista tai pakottamista vaan se on
puhdasta rakkautta ja Jumalan mielisuosiota syntistä ihmistä kohtaan.
Jumala ei ole mitään velkaa yhdellekään ihmiselle sillä syntiinlankeemuksessa,
jokaisesta ihmisestä tuli kadotettu eli yksikään meistä ei pelastuisi
taivaaseen, ilman Isä Jumalan ihmeellistä armoa, jonka Hän antoi meille
uhraamalla synnittömän Jeesuksen meidän puolestamme. Jeesus lunasti
meidät kuolemasta elämään ja Hän teki sen omasta vapaasta tahdostaan.
Mikä suurenmoinen lahja! Armo on Jumalan suosiota meitä kohtaan, jota
emme voi ansaita. Omat ponnistelumme eivät pelasta meitä, eivätkä ne
tuota meille Jumalan siunauksia. (Ef.2:8-9) "Sillä
armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on
Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Siunaus meidän elämässämme on Jeesus Kristus, joka tuli huomio!
palvelemaan meitä eikä palveltavaksi! (Mark. 10:45) "Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan
palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
Eikö olekin niin, että jos rakastat jotakuta, niin palvelet häntä
mielelläsi. Esimerkiksi rakastunut pariskunta miettii vain, että miten
voisi tehdä toinen toisensa onnelliseksi ja molemmat tahtovat palvella
toisiaan, odottamatta siitä jotain korvaukseksi. Samoin, yleensä äidit
passaavat lapsiaan ihan silkasta rakkaudesta lapsiaan kohtaan ja
antavat nopeasti anteeksi lastensa pahat teot ja jatkavat
passaamistaan. Sellaisia ainakin me äidit tuppaamme olemaan. Ystäväni,
juuri tuollainen meidän rakastava Isä Jumalammekin on! Hän teki
Jeesuksen kautta kaikkensa saadakseen olla ihmisen kanssa
iankaikkisuuden Taivaan valtakunnassa. Isä Jumala lähetti poikansa
palvelemaan meitä tänne maanpäälle ja näin antamaan meille esimerkin
Hänen ajatuksestaan siitä, mitä palveleminen on ja miksi palvelisimme.
Palvelemisen lahjan ymmärtäminen on rakkaussuhteessa Jeesuksen
kanssa. Isä Jumala armahtaa meitä syntisiä Jeesuksen kautta aina, kun
Häneltä sitä pyydämme. Ja kun me rakastumme Jeesukseen, me tahdomme
palvella Häntä kokosydämisesti niin, että pidämme Hänen palvelemistaan
etuoikeutena, emme velvollisuutena. Jumalan suuren armon kautta me
tahdomme palvella Häntä, ja vielä niin,, että sanomme kuten
evankeliumitekstin jakeesta kymmenen luemme: Niin
myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä,
sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen,
minkä olimme velvolliset tekemään'. Jumala ei siis ole meille
mitään velkaa, mutta me olemme hänelle velkaa koko elämämme.
Palvelemisessa piilee kuitenkin pari vaara. Nimittäin, kun palvelemme
toisia ihmisiä ja sitä kautta Jumalaa, tai kun menemme ja teemme kaiken
sen, mitä koemme Jumalan, Pyhän Henkensä kautta kehottavan meitä tekemään,
niin mikä on palvelemisemme motiivina? Jos motiivimme palvella on
pelosta lähtöisin, että kelpaisimme paremmin Jumalalle tai rakkauden
ansaitseminen tai siunausten saamisen toivo tai asemamme pönkittäminen
tai muu sellainen, olemme käsittäneet Jumalan tarkoittaman armon ja
palvelemisen väärin ja yritämme suoritustemme kautta saada jotain joko
Jumalalta tai ihmisiltä.
Ainut puhdas ja Jumalan silmissä oikea palveleminen lähtee aina
rakkaussuhteesta Jeesukseen. Minä tahdon palvella, sillä rakastan
Jeesusta. Minä tahdon palvella, sillä tahdon tehdä yhteistyötä Jumalan
kanssa, kuten Paavalikin teki sanoessaan (1. Kor. 9:19) "Sillä vaikka minä olen riippumaton
kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin
monta kuin suinkin". Paavali tarkoittaa tässä, että hän
palvelee jotta mahdollisimman monta sielua pelastuisi iankaikkiseen
elämään, Isä Jumalan luokse. Meidän kunkin on hyvä kysyä itseltämme,
miksi palvelemme ja teemme hyvää? Ovatko motiivimme Jumalan
mielenmukaisia?
Toisena vaarana on ylpeys, jos emme ymmärrä mitä ansioton
palveleminen tarkoittaa. Alamme ehkä luulemaan itsestämme liikoja. Ja
jos vielä saamme hyvää palautetta palvelemisestamme, on vaarana ottaa
kunniaa itselleen. Tämä on muuten yksi sielunvihollisen keino saada ihminen
lankeamaan syntiin. Meidän tulisi muistaa Jeesuksen sanat. (Matt. 23:10-12)
"Älkääkä antako kutsua itseänne
mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä
on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää,
se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Palveleminen kysyy nöyryyttä ymmärtää se, että ilman Jeesusta me emme
voi mitään tehdä, ja siitä syystä kunnia kuuluu aina Hänelle, ei
kenellekään meistä ihmisistä. Jos työmme kantaa hyvää hedelmää, me emme
saisi koskaan unohtaa, että lopultakin kaikki siunaus on Pyhän Hengen työtä
meidän kauttamme.
(1. Joh. 4:19)" Me rakastamme,
sillä hän on ensin rakastanut meitä." Ystäväni, kun me
rakastamme Jeesusta, me myös palvelemme. Ja kun me palvelemme, me
saamme olla varmoja siitä, että Pyhä Henki antaa meille kaiken sen,
mitä palvelutehtävissämme tarvitsemme. Pyhä Henki vaikuttaa meissä
voiman tehdä hyvää ja elää mielihyväksi Jumalalle. Hän antaa meille
myös viisauden ja taidollisuuden niin, että saamme elää menestyksekästä
elämää kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa Isä Jumalaa kohtaan.
Rukoillaan. Kiitos Taivaallinen Isämme, että rakastit meitä
jokaista niin paljon, että lähetit poikasi Jeesuksen sovittamaan meidän
syntimme ristillä. Kiitämme suuresta armosta, jota osoitat meille joka
päivä, että saamme kaikki syntimme anteeksi, kun niitä sinulta anteeksi
pyydämme. Auta meitä Pyhä Henki rakastumaan yhä syvemmin Jeesukseen ja
rakkaudesta Häntä kohtaan palvelemaan sinua Isä Jumala kaikilla niillä
lahjoilla, joita olet meille jokaiselle antanut. Pyydämme, että
jokaisen uskovan palvelutyön kautta mahdollisimman paljon ihmisiä
löytäisi tien, täältä synnin turmelemasta maailmasta kerran luoksesi. Jeesus juutalaisen nimessä aamen.
ÄÄNETI UNESSA
Ääneti etsin
sinua unessa.
Etsin ja
kaipasin.
Löysin sinun
luoksesi
ääneti,
et sanonut
mitään.
Olit vain ääneti
ja katsoit minua.
Etsin sinun
käsiäsi,
huuliasi,
ääneti kaipasin
läheisyyttä.
Etsit sanojasi,
ääneti
minua kaipasit.
Löysimme toisemme
ääneti.
Ennen heräämistä
rakastimme
ääneti.
© Auli
|
|
